Ekoista on siis selvitty. Kävimme kasvattajalla juoksujen ollessa parhaimmillaan ja Sadun vanhin uros, Leo koitti kovasti astua Almaa, se kun tuoksui niiiiin seksikkäältä. Pappa on 13½ vuotias ja silti vielä jaksoi vouhkata nartun perään - oikea teräsvaari!

Satu oli ihan tyytyväisen oloinen Almaan. Korvat ovat iso miinuspuoli Almassa, kutsutaankin sitä täällä kotona rusettikorvaksi. Neiti on niin kova hymyilemään (vetää korvia taakse niskaa vasten), että varmaan senkin takia ennestään pienet korvat taittuvat ja näyttävät hassuilta.

Ensi viikon sunnuntaina onkin sitten Lahdessa lapukoiden erikoisnäyttely, jonne ollaan menossa. Saas nähdä, päästäänkö kasvattajaluokkaankin, Sadun kasvatteja on tällä hetkellä tiedossa kolme, jotka ovat menossa Lahteen, ei siis tarvitsisi kuin yhden enää. :-) Jännää! Meidän ADHD-ilmiö pääsee taas pussailemaan tuomaria.. Niin ja iik! Se tuomari on ruotsalainen, mie en ymmärrä sanaakaan, mitä se miulle höpisee!