Häkissä olemisessa on se hyvä puoli, että kotiin tullessa ei tarvitse raivota ja suuttua siitä, että koko kämppä on laitettu mullin mallin. Senkun tulee kotiin, antaa Almalle namin ja ottaa riehakkaat tervetulotoivotukset vastaan. Alma on ihan sinut minun nähden häkkinsä kanssa, jopa nukkuu siellä silloin tällöin vapaaehtoisesti oven auki ollessa.

Toissapäivänä minua kuitenkin odotti ikävä yllätys kun tulin kotiin. Jo ulko-oven avatessani haistoin yöh-niin tutun lemun, että en voinut muuta kuin hylätä tavarat niille sijoilleen ja sännätä koiran luokse. Ja juu.. Neiti oli vääntänyt kökkäreisen lammikon häkin pohjalle ja kyyhötti nolon näköisenä häkin toisessa, puhtaammassa laidassa. Voi että minun kävi sitä sääliksi! Ensin olin paikoillani paskajäykkänä ja päivittelin että voi perkele ja voi v**** ja kaikkea mahdollista ja suunnilleen revin tukkaa päästäni, kun huomasin, että koirakin on yltäpäältä tuossa lemuavassa tavarassa. Matot rullalle, kumahanskat käteen ja koira olkkarin poikki niskavilloista pidellen pesuhuoneeseen. Lapsetkin päivittelivät ja yökkäilivät siihen malliin, että pihallehan ne oli laitettava odottelemaan. Huudoin koiran jaloista suurimmat ja vein senkin pihalle.. Voi kun se oli surkea, mutta silti se siivo vitutti kirjaimellisesti. Janne sai kunnian tuoda koiran shampoota tullessaan ja Alma sai ensimmäisen oikean pesunsakin samana iltana (ei ollut edes välissä sisällä).

Häkissä on se hyvä puoli, että siinä on irroitettava pohjalevy, niinkuin varmaan kaikissa, joten raahasin sen kuin tarjottimen pesuhuoneeseen ja avot kun oli helppo pestä.. YÖH! Haju oli ihan murskaava! Läpiveto kämppään etuovelta takaovelle - mahtoi naapurit miettiä, mikä saakelin ripuliepidemia meillä on. :-D

Attapektiä Almalle naamariin ja pieni paasto. Naapuri käytti (kiitos siitä!) pari seuraavaa päivää koiruutta kesken päivän pihalla, jottei sama toistuisi. Kuuma ilma varmaan tuonkin aiheutti, niinkuin äitini kertoili Junon p-reissusta taannoin.

Että on se häkki ihan hyvä, jos kaaoksen haluaa sinne kasata. ;-P