Jos ja kun me sitä massaa Almalle kaivattiin, on sitä nyt sitten tullut.. niin paljon, että meidän ketjupanta jäi pieneksi. Ajattelin ottaa pienen tuokion Alman kanssa ja hyvä että panta meni korvien taakse neidille.. Hyvältä näyttää, onneksi panta sentään oli Robinhoodista ostettu halpis, vaikka harmittaa se silti.

Viikon päästä pitäisi vihdoin päästä sinne kasvattajalle kylään. Kiva päästä vertailemaan neitiä muihin lapukoihin, tuo kun on kuitenkin tuollainen sirpakka, tosin pentuhan se vielä on, mutta kuitenkin.

Juoksut etenee. Housujen annetaan olla (luojan kiitos) ja neiti käyttäytyy ihan asiallisesti, mitä nyt vähän kärsimätön on välillä. Sillä on jännä tapa kihnuttaa itseään sohvan kupeita vasten, se kävelee sohvan vieressä eestaas ja tönäisee kankun sivulla aina sopivassa välissä. Ehkä se yrittää saada housuja pois jalasta tai sitten se vaan saa tuosta kummallisuudesta mielihyvää...

Ja voi tsiisus kun luin Miian blogia.. Käykääs kurkkaamassa, etenkin kaikki Haminalaiset.