Hetken mielijohteesta pilkoin tänään kasan nakkeja pussiin ja pakkasin itseni ja Alman autoon. Menimme rohkeasti koirakouluun, miettimättä sitä, onko äiti Dinjon kanssa paikalla vai ei. Olihan se ja ilo siitä oli ihan mieletön, vaikka kyllähän me ilman äippääkin pärjättäisiin. :-P

Alma... En mie tiiä oliko se yhtä kastemato kuin viimeeksi, torvi ainakin jos ei muuta. Ihanan sosiaalinen se on, niinkuin taas sain huomata, se rakastaa kaikkia ja kaikki pitää moikata omalla supersähläävällä tyylillä. Sari halusi harjoitella luoksepäästävyyttä ja Almahan hyppäsi hänen syliinsä, melkein kaikilla koivilla. Wille oli vetämässä meitä sitten loppujenlopuksi, kai se ihan hyvin meni, ei ainakaan suuria moitteita tullut. :-) Alma sai taas pentupömikset, sinkoili hihnan mitalla miun ympäri, sivuitse, päin ja ihan minne vain nenä näytti - kuulin kohahduksen kentän laidalta useasta suusta, kun Alma otti hurjan vauhdin ja heitti voltin tömähtäen persuksilleen. :-D Lapukka...

On mennyt muutenkin ihan hyvin. Kulmahampaat on kunnossa, kaikki maidot jo lähteneet ja korvatkin sojottaa pääosin sinne minne pitääkin. Mitään ihmeellistä ei olla tehty, oltu vaan ja käyty lähimetsissä lenkeillä. Alma siirtyi nyt jo kahteen ruokaan, ehtii tottua, ennenkuin mie aloitan uudessa työpaikassa, enkä ole antamassa enää sitä kello kolmen ruokaa.

Että hyvin menee! Koirakoulu taitaa tulla meille tarpeeseen, siellä me siis aina torstaisin tullaan käymään kunhan vaan kyetään.