Nyt mie jo uskallan sanoa, että meitin pikkuneiti on aika iso neiti.

Pitkät päivät yksin ollessa on ainoa aika, jolloin pissi saattaa tulla lattialle. Kotiin tullessa töistä Alma on pakko tervehtiä vasta ulkona, muuten saan korjata "ilopissit" lattialta, niin kovasti neitiä pissittää. Alma täyttää siis neljä kuukautta lauantaina, joten ihan hieno saavutus tämäkin, oikea virstanpylväs, etten sanoisi. Yölläkin herätetään, jos hätä iskee - hienoa!

Almalta on lähtenyt myös kolme hammasta, yksi ylhäältä keskeltä ja kaksi keskimmäistä alhaalta. Heh, hieno irvistys neidillä nyt sitten onkin. :-)

Eilen kävimme iltalenkillä ihmettelemässä pesäpalloilijoita koulun kentällä. Almaa ällistytti se, miten ihmisistä voi lähteä niin kamala meteli ja sitä piti jäädä kuuntelemaan. Pari koiruuttakin tuli vastaan, kovasti se menee vielä rimpuiluksi, mutta aika ja mamma opettaa. :-) Ainakin toivoa sopii. Lenkillä kaikki, mikä liikkuu on kivaa ja sitä pitää päästä tervehtimään, autot, koirat, pyörät, rullaluistimet, lapset.. Perhoset, lentävät lehdet ym. Miulla on ainakin tekemistä etten kompastu sinkoilevaan koiraan. Hienosti se silloin kävelee, kun mitään ei ole näköpiirissä, eikä pahemmin edes vedä - tosin sen ehtii vielä oppia... Vetämisen.

Viikonloppuna taas mökille, mikäli kelit sallivat, tällä kertaa ilman ihmismukuloita.. Huoh.