Tästä onkin aikaa, kun tänne olen kirjoittanut. Tietyistä syistä elo on ollut vähän hiljaisempaa jo jonkun aikaa ja Alman kanssa ollaan vaan lenkkeilty ja nautittu olostamme aina kun se on mahdollista.

Minä ja mieheni erottiin, hän muutti pois viime lauantaina. Alma jäi tänne meidän, minun ja lasten kanssa. Meillä on kuitenkin tässä rivitalonpätkässä ihan hyvät mahdollisuudet pitää koira, parempi tässä kuin kerrostalossa. Sressi näkyy koirassakin, tai sitten on vain yhteensattumien summa, että Alma on väsynyt ja hilseilee kovin. Se on jopa vähän apaattinen, liekö ikävissään...? Viime viikon rokotusten yhteydessä pyysin eläinlääkäriä katsomaan neidin korviin , jotka putsauksesta ja antibioottikuurista huolimatta olivat kutiavat ja kuumottavat. Sontaa on kuulemma korvassa niin syvällä, ettei se kotikonstein lähde sieltä mihinkään, joten tulevana tiistaina Alma rauhoitetaan ja korvat pestään ihan kunnolla. Ruoan vaihto taitaa olla edessä, jotta eritteitä ei tulisi enää niin paljon.

Tässä eron jälkeen ja ennen sitäkin ollaan lenkkeilty melko tiiviisti, nyt on ainakin minulla paikat niin kipeät, että hyvä jotta kävellä pystyy. Ehkä sitä kiukkua ja tunteita on koitettu purkaa liikuntaan. Alma meinasi yhtenä päivänä pyörtyä erään mäen päälle päästyämme, sillä oli todella kuuma ja panta kuristi, joten peräpää alkoi heittämään ja päätin suosiolla kävellä loppumatkan, kun koira oli selkeästi väsynyt. Sitä se teettää, pikkulenkeistä yhtäkki maratooneja.. Pitäishän se nyt tajuta.

Mutta.. Päivä kerrallaan. Ehkä tännekin tulee taas kirjoitettua useammin.