Onneksi koiralapsi säästyy surulta. Vaikka sille kuinka tolkuttaisi, että se on menettänyt jotain, se ei ymmärtäisi. Tapittaisi vain takaisin ruskeilla nappisilmillään ja heiluttaisi häntäänsä. Almalle en kyllä ole kertonut mitään, ei se ymmärtäisi.

Alma on menossa kolmen viikon päästä kasvattajalle hoitoon koko viikonlopuksi. Sijoutussopimuksen yhteydessä sovimme, että Satu sekä hänen kotinsa pysyisivät Almalle tuttuna paikkana, tämä hoitopaikkana oleminenhan edistää sitä ihan loistavasti. :-)

Alma kävi eilen ensimmäistä kertaa omaehtoisesti uimassa. Veteen se meni naapurin Veeti-koiran perässä. Tosin tämä uimakerta taisi olla vähään aikaan kamalin kokemus Almalle. En oikein tajunnut, mitä tapahtui, mutta Alma taisi nielaista tai vetää henkeensä oikein suuren kasan vettä, ja kun se pääsi takaisin rannalle, se oksensi - suorastaan pelkkää vettä. Voi ressukkaa! Säikähdyksellä siitä kuitenkin selvittiin ja pian neiti kirmasi taas rantavedessä muiden kanssa.

Lankamalmin montuilla oli eilen muitakin koiria, yksi kultainen noutaja, naapurin yliläski Veeti-labbis ja Frida-corgi. Kivaa noilla haukuilla ainakin oli ja Alma oli täysin poikki koko loppuillan. Ensi kerralla pitää muistaa kamera, kun lähdetään leikkimään, eihän koskaan tiedä kehen törmää... ;-)