Mitä tässä nyt on tehty? Ei yhtään mitään... Viime viikolla sentään käytiin koirakoulussa ja pienimuotoista harjoittelua on tehty omineen ennen sitä ja sen jälkeen. Kaakon käyttökoirien jäsenmaksukaavake kolahti tänään postilaatikkoon, kohta me ollaan jäseniä!

Viime koulutuskerrasta; Se meni ihan hyvin, Alma ottaa ihanasti kontaktia ja alkaa hoksaamaan sivulletulonkin jotenkuten.. Milloin mitenkin siis.. No kuitenkin. Siinä samalla teimme pienet näyttelytreenit, juoksuttaminen ja seisottaminen menee ihan ok, mitä nyt neiti ei kauan malta olla paikoillaan... Ja voi tsiisus kun joku tuli kopeloimaan Almaa ja yrittämään hampaiden katsomista... Meinasin hävetä silmät päästä kun Alma on.. Miten sen nyt nätisti sanoisi.. Hieman raju rakastaja.. Hieman on ehkä vähän lievähkö ilmaisu tuolle. Neiti pingottuu äärimmilleen ja koko koira on valmis räjähtämään siitä energiasta, innostuksesta, että joku tosiaan tulee häntä katsomaan.. Voi tuomariparkaa.. Voi minua mihin olenkaan nokkani laittanut.. ARGH! Meitin loikkivasta ikiliikkuja lapukasta ei koskaan lopu virta, etenkään silloin kun sen pitäisi edes vähän huveta!

Korvat sojottaa ihan mihin sattuu, kasvattajakin niille nauroi, vaikka ei tuo jalostuksen kannalta mikään hyvä juttu ole. Toivotaan parasta, että ne kasvaa, ovat kuulemma melko pienet ja siksi "rusetilla". Nimimerkillä painot korviin?

No, pääasiassa menee hyvin, koirahan on terve, iloinen ja rakastettava persoona. :-)