Tuli mieleeni tuossa, kun Hannen blogia lukiessa ihmettelin, ettei hoffikärpänen purrut minua, että kerrotaan nyt karkeasti, miksi päädyin labbikseen ja mitkä asiat siihen ovat vaikuttaneet.

Miulla on lähes aina ollut sekarotuisia koiria. Edelliset olivat Rambo (ajokoira-hirvikoira-karhukoira-pystykorva) ja Rommi, jonka vanhemmistakaan ei ole mitään tietoa. Pentua hakiessa tulevaa ulkonäköäkin on todella hankala arvioida, eikä pahemmin taustaakaan tiedä. Sitä haluaa vaan lemmikin, etenkin kun on nuori, eikä meillä ainakaan ollut silloin rahaa ostaa rotukoiraa. Rambo maksoi 150 markkaa ja Rommi 300 markkaa. Kun noiden kanssa tuli kohelluksia, vastoinkäymisiä ja kaikkea, päätin että seuraava koira on rotukoira - kun noista aika jättää.

Rommi lähti meiltä ollessaan viisivuotias. Se hermostui pieneen konttaavaan tyttöön ja kävi kiinni, oikein agressiivisesti. Eläinsuojeluyhdistys järjesti sille uuden kodin, ylläri, se asuu vielä Haminassa. Rambo taas jäi erossa exälleni, muutin kerrostaloon kahden pienen lapsen kanssa, Matte oli silloin 1½ ja Minde 3½. Exäni valitti, että aika ei riitä koiralle, mitä tehdään.. Mie en voinut ottaa sitä kerrostaloon, Rambo on haukkuherkkä ja minulla olisi mennyt hermot jokaisen uloslähdön yhteydessä, kun lapsia ei voisi jättää yksin sisälle. Kysyin ystävältäni, joka vähän aikaa sitten oli oman koiransa joutunut lopettamaan, ottaisiko hän Rambon eläkepäiviksi. Jos ei hän niin nukkumatti hakisi. Ystäväni otti koiran ja siellä se on vieläkin. Rambo täytti heinäkuussa 11 vuotta.

Kun vakiinnuin J:n kanssa reilu vuosi sitten, ajatusta koirasta ei voinut käsittää. J:n piti olla allerginen ja pennun opettaminen sisäsiistiksi kerrostalossa oli yhtä helvettiä, sen koin jo aiemmin muiden koirien kanssa. Nyt kun meitä aikuisia oli kaksi, ajatus virkosi ja pyysin, että J kävisi allergiatesteissä. Hän kävi ja minä itku kurkussa odotin tuloksia. Olin aivan varma, että J on allerginen eikä meille voi tulla koiraa. Jo tuossa vaiheessa, vaikka vasta ajatustasolla, olin varma, että meille tulee luppakorva ja lyhytkarvainen. Hovawartilla on niin paljon "pumpulikarvaa", ettei se vain mielestäni ollut miun juttu, muutenkin koin hoffin aika isoksi, joten vaihtelin mielessäni rotua koko ajan.

J sai testitulokset ja allergiaa koiriin ei löytynyt. Meille tulisi koira! Mie hihkuin ja katsoin säästötilin saldoa. Mietin tässä, mitä kaikkea mie soitinkaan ja kuinka paljon netistä roduista luinkaan, miten päädyin labbikseen. Ystäväni rottweiler sai nyt kesällä pentuja. Sellainen meille piti tulla, mutta labradorinnoutaja olisi kuitenkin miun rotu, niin mie päätin. Ja tyttö, se olisi pehmeämpi ja kun kaikki muut koirat on olleet uroksia.

En osaa täysin perustella, miksi labbis. Karva, koko, luonne, käyttö, hinta.. Moni asia ratkaisi. Mie halusin perhekoiran ja sille tuo nyt tähän asti ainakin on vaikuttanut. :-) Lapsirakas ja iloinen, kaikkien kaveri, Alma-neiti. Mie olen todella tyytyväinen valintaani. :-)