Tyttäreni 5½ vee istuu olohuoneessa, ilmeisesti sohvalla, en näe häntä. Yhtäkkiä hän sanoo,

"Sä oot ihana koira, ihanat tassut ja ihana häntä ja kaikkee..."

Mindellä oli tänään päiväkodilla valokuva mukana, Almaa esittävä tietenkin, tiedä sitten, minne se kuva joutui, heti hän ainakin meni sitä esittelemään. Lapset ovat olleet muutenkin tosi asiallisia koiraa kohtaan. Jos eivät osaa tehdä mitään, niin huutavat minua ja minä yritän neuvoa ainakin niin pitkälle kuin näyttää toimivan. Puremiseen EI ja hyppimiseen EI. Ne on ainakin lapsille helppo opettaa, kuuntelee Almakin ehkä vähän. Saa nähdä mitä se sitten on uhmaiässä. :-X

Alma on valvottanut kaksi yötä uikutuksellaan, mutta ehkä se siitä nyt alkaa tasaantumaan, tässä oppii itsekin koko ajan uutta, vaikka ajattelin että juu, kyllä mie osaan! Ekana iltana jopa kattelin sillä silmällä pentua, että hengittääkö se, kun se oli niin hiljaa. Hengitti se, naukaisi oikein kunnolla venytellessään että pelästyin! :-D

Alma oli eilen ja tänään puoli tuntia yksin, itkemään se molemmilla kerroilla jäi, mutta oli hiljainen, kun tultiin takaisin kotiin. Autoreissu oli toistaiseksi ainakin yhtä helvettiä (suoraa ulvontaa koko matka Karhulaan ja takaisin), ehkä se ajan kanssa siitä taantuu.. Etu- enkä edes takapenkille suostu sitä ottamaan, kun ne paikat on varattu ihmisille. Ja farmarinkin koiramielessä ostin. :-)

Muuten menee tosi hienosti, Alma menee lähes aina ulko-ovelle, kun sillä on hätä, aina ei tietenkään ehdi eikä malta, keräillään suosiolla. Ruoka maistuu hyvin ja neiti syö maltilla. Tänään hainkin Mustista ja Mirristä Karhulasta sen pentupakkauksen kolmekoogee-säkin, nyt on neidille ruokaa vähäksi aikaa.

Hyvää alkavaa viikkoa!