Karkailua, juoksentelua, pillin käyttöä ym. Siinä ne pääpiirteittäin. Kyllä Alma osaa pelästyttää, kun se KATOAA! Sydän pomppasi kurkkuun, kun toissailtana olin naapuria auttamassa ja Alma oli otettu siihen pihalle Mantan kanssa leikkimään. Asensimme (yritimme) kattolamppua naisellisin ähinöin, kunnes Tessu katsoi pihalle ja kysyi, missäs Alma on? Valpastuin heti ja unohdin miehekkään leikkini ja heitin ruuvimeisselin lattialle (hyvä etten itseäni siinä samalla). Sinkosin itseni pihalle kiljumaan Almaa, enkä oikein tiennyt, mitä olisin tehnyt. Kutsuin kutsumistani, Janne haki pillin sisältä ja vihelsi siihen... Jostain neiti ilmestyi  e r i t t ä i n  n o l o n  näköisenä luimistellen ja juoksi suoraan luokseni. Kehujahan siitä tuli, vaikka karkulainen olikin.

Meillä meinasi kehittyä ongelma Alman ulkonakäymisen kanssa, homma on kuitenkin nyt hanskassa. Almaa on käytetty lenkillä, kaikkea mahdollista, juoksutettu irrallaan ja vaikka mitä.. Neiti odotti niin kauan tarpeitaan, että pääsee kotipihalle. Minua alkoi kyllästyttää loputon lemu meidän takapihalla ja yhtenä iltana sitten päätin, että meidän pihalle ei tehdä enää yhtään kasaa paskaa. Piste. Alma on siitä lähtien käynyt lenkillä, vaikka alku tuskaa tuottikin. Voitteko kuvitella, reilu tunti metsässä samoilua ja toinen mokoma päälle ja kuitenkin aamukakat väännettiin vasta puolenpäivän jälkeen. Sinne minne pitikin, eli pusikkoon! JEE! Siihen loppui pihan siivoaminen! Hyvä tytöt, hyvä me!

Kulmahampaat ovat vielä paikoillaan ja korvat sojottaa milloin minnekin, nyt sopivaan suuntaan, eli alaspäin. :-)

Oikein hyvää viikonloppua!