Muutimme uuteen asuntoon, parinsadan metrin päähän edellisestä ja täällä viihdytään hyvin. Alkuahdistuksena Alma tuhosi tyttären puhelimen, muutoin on mennyt ihan hyvin.

Nyt Almalla on elämänsä viimeiset juoksut, parin kuukauden päästä sitten varataan aika lääkärille ja Almalle tehdään kohdunpoisto. Sijoitus/jalostustarkoitus kun ei täyty, ei koira kohdullakaan mitään tee ja pääsemme samalla eroon juoksuajoista ja elämä on sen jälkeen vähän huolettomampaa.

Kävin tänään katsomassa hoitopaikkaa Neuvottomassa, lähdemme miehen kanssa reissuun muutamaksi päiväksi, emmekä saaneet Almaa mihinkään hoitoon, joten koirahoitola oli tällä kertaa ainoa vaihtoehto. Hoitopaikka vaikutti tosi positiiviselta ja on ihanalla paikalla keskellä metsää. Alma on siellä muutaman päivän ja varmasti menee kaikki ihan hyvin. Juoksutkin ehtivät toivottavasti loppua jo ennen sitä, muuten reissukin siirtyy vielä.

Ruokavaliota siirretään nyt vehnättömään, katsotaan, miten sen kanssa käy. Almalla on jatkuvasti vaivaa korvien kanssa ja ihottumaa nivusissa ja vatsassa. 

Muutoin kaikki hyvin Almuskan huushollissa. :-) Hyvää loppukesää!

Minä ja mieheni erottiin, hän muutti pois viime lauantaina. Alma jäi tänne meidän, minun ja lasten kanssa. Meillä on kuitenkin tässä rivitalonpätkässä ihan hyvät mahdollisuudet pitää koira, parempi tässä kuin kerrostalossa. Sressi näkyy koirassakin, tai sitten on vain yhteensattumien summa, että Alma on väsynyt ja hilseilee kovin. Se on jopa vähän apaattinen, liekö ikävissään...? Viime viikon rokotusten yhteydessä pyysin eläinlääkäriä katsomaan neidin korviin , jotka putsauksesta ja antibioottikuurista huolimatta olivat kutiavat ja kuumottavat. Sontaa on kuulemma korvassa niin syvällä, ettei se kotikonstein lähde sieltä mihinkään, joten tulevana tiistaina Alma rauhoitetaan ja korvat pestään ihan kunnolla. Ruoan vaihto taitaa olla edessä, jotta eritteitä ei tulisi enää niin paljon.

Tässä eron jälkeen ja ennen sitäkin ollaan lenkkeilty melko tiiviisti, nyt on ainakin minulla paikat niin kipeät, että hyvä jotta kävellä pystyy. Ehkä sitä kiukkua ja tunteita on koitettu purkaa liikuntaan. Alma meinasi yhtenä päivänä pyörtyä erään mäen päälle päästyämme, sillä oli todella kuuma ja panta kuristi, joten peräpää alkoi heittämään ja päätin suosiolla kävellä loppumatkan, kun koira oli selkeästi väsynyt. Sitä se teettää, pikkulenkeistä yhtäkki maratooneja.. Pitäishän se nyt tajuta.

Mutta.. Päivä kerrallaan. Ehkä tännekin tulee taas kirjoitettua useammin.

"Etsi kuvakansiosta neljäs kansio ja sieltä neljäs kuva ja julkaise se blogissasi. Sen ei tarvi välttämättä olla koirakuva. Kerro kuvasta ja haasta neljä muuta ihmistä mukaan. "

Kuvassa on ystäväni shetlanniponi Wenla toissa vuonna. Wenla joutui lähiaikoina muuttamaan uuteen kotiin, mutta liki kahdenkymmenen ikävuotensa jälkeen se on tietääkseni vielä elämänsä kunnossa ja saa uudessa paikassa viettää eläkepäiviään.

Alma oli tuollakin reissulla kyllä mukana, turpa ja kuono vastakkain kummallisen pienen ponin kanssa. :-)

Haastan mukaan kynnellekykeneviä!

Kiitos tästäkin, Fee!

Mitään se ei ole täällä valloillaan tehnyt, paitsi repinyt yhden terveyssiteen omista juoksupöksyistään. Ehkä tämä vain oli merkki siitä, että juoksut alkavat olla ohi.

Kaikista huvittavin on kotiintulo. Silloin kun Alma oli häkissä, se riekkui ihan mahdottomasti päästessään sieltä ulos moikkaamaan meitä. Nyt taas, kun neiti saa olla päivän kuin elopellossa, se makaa meidän kotiin tullessa sohvalla ja on vähän sen näköinen, että viittiskö tulla. Vastaanotto muutenkin on paaaaljon rauhallisempi kuin aikaisemmin.

Huvittavinta on tulla kotiin, jos kämppä on pimeänä. Laitan tuulikaappiin valot, jotta näkisin, mutta koiraa ei heti näy missään. Toisella, tarkemmalla vilkaisulla huomaa toisen korvan, vähän kuononpäätä ja silmän pilokottavan sohvan takaa. Ihan kuin se kurkistaisi sieltä varovaisesti, uskaltaakohan ovelle nyt mennä.. "Huuuu.... kuka tulee... jännittäää!" Ja kun avaan suuni ja Alma tunnistaa äänen, se tulee nolona ovelle heiluttamaan häntää. On se niin ihana! Meitin Alma!

Alma on viettänyt nyt vajaan viikon täällä kämpässä valloillaan. Häkissä se on ollut tähän saakka, mutta mie haluaisin häkistä eroon tai ainakin saada koiralle mukavammat oltavat, niin päätettiin kokeilla ja pikkuhiljaa alettiin katsomaan, mitä tapahtuu, jos Alman jättää tänne yksin. Ei se mitään ole tehnyt! Ja labradorithan on kuuluisia talonhajottamisvimmastaan, kun tylsistyvät.. Saas nähdä, alussahan me vasta ollaan. Perjantaina se oli kantanut miun tupakkakengän keskelle olkkarin lattiaa, mutta ei ollut sitä rikkonut. Kunhan vain siirteli.

Kasvattaja tarjosi toista tuollaista sijoitukseen. Mietin sitä kyllä ja harkitsinkin vakavasti, mutta päädyin siihen, että tällä hetkellä miinusmerkkejä on liikaa. Ehkä sitten, kun saamme omakotitalon. Sitten olisi ainakin tilaa.

Näin täällä. Tylsää.

Kuvat lelun montuilta.

Lauantaina oli se Speedrace! Kivaa oli ja uusinnalla sain Alman tulemaan luokse saakka.. :-D Alma kun rakastaa lapsia ja ruokaa yli kaiken, ei se voinut vastustaa radan lähellä seisovaa poikaa, joka söi makkaraa.. No, toisella kierroksella paremmin ja ajaksi saatiin muistaakseni 8.38. Pääasia että oli mukavaa. Mätsäriin ei enää jääty, meni sen verran aikaa jo siinä, että odoteltiin oman juoksuluokan loppua. Tuttuja näkyi paljon ja kuin itseäni taas toistaakseni, oli kivaa! :-)

Kuva harjoituksista viime tiistailta.. :-)